Psykologien
Työhuone
Psykologien
Työhuone
keskiviikko 23rd huhtikuu, 2025
Mitä näet mielessäsi, kun ajattelet psykoterapiassa käymistä? Varmaankin ensimmäisenä tulee mieleen kaksi ihmistä, terapeutti ja asiakas, istumassa huoneessa vastakkaisissa nojatuoleissa, puhumassa. Toinen kuuntelee, toinen kertoo. Puhuminen onkin keskeinen osa psykoterapiaa: se auttaa jäsentämään kokemuksia, sanoittamaan vaikeita tunteita ja löytämään uusia näkökulmia. Puheen ja keskustelun kautta on mahdollista saada kokemusta ymmärretyksi tulemisesta. Kun terapeutti kysyy kysymyksiä, sanoittaa kokemaasi, normalisoi sitä ja osoittaa empatiaa, on mahdollista päästä puhumisen kautta eteenpäin hankalistakin asioista.
Silti joskus käy niin, että sanat eivät kanna tarpeeksi pitkälle. Asiakas saattaa ymmärtää älyllisesti, miksi reagoi tietyllä tavalla tai miksi tuntee, mitä tuntee – mutta silti asiat eivät muutu käytännössä. Silloin ei ole kyse siitä, että ei “pärjää” terapiassa tai ei voisi hyötyä siitä, vaan voi olla, että puhumisen lisäksi tarvitaan muita keinoja.
Puhumisen rajat: mitä tapahtuu, kun sanat eivät kohtaa kehoa?
Saatamme herkästi ajatella, että keho ja mieli ovat toisistaan erilliset. Monella saattaa olla kokemus, että mieli ikään kuin “asuu” kehossa, ja mielen ongelmat ovat erillinen asia, joihin voi vaikuttaa ainoastaan puhumalla ja ajattelua muuttamalla. Todellisuudessa keho ja mieli ovat tiiviisti yhteydessä – ne ovat osa samaa järjestelmää. Kaikki, mitä koemme, tapahtuu kehollisesti. Esimerkiksi tunne ei ole pelkkä ajatus tunnekokemuksesta, vaan se ilmenee kehossa sykkeenä, hengityksen muutoksina, lihasjännityksenä tai vatsan muljahduksina.
Aivot eivät myöskään toimi irrallaan muusta kehosta. Ne ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa koko kehon kanssa hermoston ja hormonien kautta. Siksi myös psyykkinen stressi tai trauma voi jäädä kehoon ”päälle”, eli hermosto jää ikään kuin valmiustilaan, vaikka vaara olisi ohi. Tämä voi ilmetä esimerkiksi jatkuvana jännityksenä, univaikeuksina tai vaikeutena rauhoittua, vaikka mieli jo ymmärtää, ettei uhkaa enää ole.
Samoin, jos yhteys omaan kehoon on heikko tai keho koetaan jopa uhkaavana, puhuminen ei välttämättä tavoita kokemuksen ydintä. Saatamme ymmärtää tunteita järjellä, mutta emme silti tunne niitä turvallisesti. Tällöin keholliset menetelmät voivat tuoda jotakin, mitä sanat eivät yksin voi tavoittaa.
Missä tilanteissa keho voi auttaa puhetta enemmän?
Kehollisista menetelmistä voi olla apua erityisesti silloin, kun:
– Keho ja mieli tuntuvat ”eri parilta” – asiakas kuvaa olevansa ”päässään” eikä tunne itseään kokonaisena.
– Tunteet tuntuvat liian voimakkailta tai vaikeilta säädellä – kuten ahdistus, viha tai pelko.
– Trauman aktivoituminen ohittaa rationaalisen ajattelun – vaikka järki sanoo, ettei ole enää vaarassa, keho käyttäytyy kuin olisi.
– Turvallisuuden kokemus puuttuu – jolloin rauhoittuminen tai läsnäolo on vaikeaa.
Tällaisissa tilanteissa voidaan ottaa käyttöön menetelmiä, jotka auttavat hermostoa säätelemään itseään, lisäämään kehotietoisuutta ja ankkuroitumaan nykyhetkeen. Näitä voivat olla esimerkiksi hengitysharjoitukset, liike, mindfulness, kehollinen havainnointi tai sensomotorinen työskentely. Tällainen työskentely aloitetaan pienin, yksinkertaisin askelin ja varmistaen, että tilanne pysyy turvallisena ja epämukavuusalueelle mennään sovitusti ja vähän kerrallaan.
Blogisarja kokonaisuudessaan – mitä on luvassa?
Tämä kirjoitus aloittaa viiden postauksen sarjan, jossa sukellamme siihen, miksi psykoterapia ei aina ole vain sanoja, ja miten keho, hermosto ja jokapäiväiset rutiinit liittyvät terapiaprosessiin. Seuraavissa kirjoituksissa tarkastelemme muun muassa seuraavia asioita:
– Miten keho kantaa muistoja, ja mitä keholliset menetelmät voivat tarjota
– Miten hermoston säätely vaikuttaa tunteisiin ja terapiaprosessiin
– Miksi elämäntavoilla on merkitystä mielen hyvinvoinnille
– Miten kokonaisvaltainen lähestymistapa voi tukea eheytymistä ja muutosta
Tervetuloa mukaan tutkimaan, mitä kaikkea psykoterapiaan voi kuulua – keskustelun ja puhumisen lisäksi!
Posted by